Avioehto on rakkauden asialla

Mauno ja Tellervo Koivisto tunsivat toisensa 66 vuotta ja elivät avioliitossa 64 vuotta. Englannin Kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip ovat päässeet yhteiselossaan vielä pidemmälle ja eläneet avioliitossa jo huimat 70 vuotta. Tahdon, että omakin avioliittoni saavuttaa nuo lukemat. Päästäksemme lähellekään näin pitkiä avioliittovuosia, pitäisi minun ja puolisoni elää yli 100-vuotiaiksi. Nykyisin avioidutaan vanhemmalla iällä kuin ennen ja tuntuu siltä, että myös erotaan helpommin. Aiemmin avioeroon tarvittiin syyllinen. Nykyisin syyllisen etsiminen ei onneksi ole enää tarpeen, mutta tämä saattaa olla myös helpottanut eroamista ja kasvattanut avioerojen määriä. Eiköhän periaate "riitaan tarvitaan aina kaksi" pidä enemmänkin paikkansa.

Mietimme usein sitä, mikä on pitkän avioliiton salaisuus. Se voi olla hymy tai halaus puolisolle päivittäin, ymmärrystä, uskoa, toivoa, tahtoa ja luottamusta. Avioliitto on salaisuus, joka koostuu kunkin pariskunnan kohdalla pienistä onnen hetkistä sekä välillä myös vastatuulista. Onnellista avioliittoa ei varmasti olisi ellei välillä kohdattaisi myös haasteita. Parisuhteen karikot sitovat meitä tiiviimmin yhteen, erityisesti kun niistä päästään eteenpäin.

 

Mutta, mitä jos parisuhteemme ei vahvistu vastatuulissa, vaan koemmekin erkaantumisen ja lakkaamme pelaamasta samaan maaliin. Nykypäivänä asia yritetään esittää hyvin neutraalisti "kasvoimme erilleen". Tilastot osoittavat, että vuonna 2016 Suomessa solmittiin 24 464 avioliittoa. Ikävää kuitenkin on lukea, että samana vuonna 13 541 avioliittoa päättyi avioeroon. Vielä huolestuttavampaa on, että vuonna 2016 tehtiin vain 9286 avioehtoa ja vuonna 2017 9753 kappaletta. Iloinen täytyy kuitenkin olla siitä, että avioehtojen määrä on kasvanut vuosittain.

 

Itse olen työni kautta miettinyt sitä, mikä ajaa ihmiset siihen tilanteeseen, että onnen kyynelien jälkeen elämä muuttuu surun kyyneliksi. Papin tai viranomaisen edessä hymyilemme onnellisina, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu. On ymmärrettävää, että kiire, taloudelliset huolet, alkoholi, sairas mustasukkaisuus, peliriippuvuus tai muu vastaava erottaa sen, minkä rakkaus on aiemmin yhdistänyt. Miksi tehdä eroamisesta äärettömän haastavaa, kun asiat voisi olla toisinkin? Pahimmassa tapauksessa juristi on sahaamassa puista leikkuulautaa kahtia, kun pariskunta ei erotilanteessa pääse sopuun siitä kummalle se kuuluu. Tämä on totta. Tämä on juristina minun työtäni. Jotta riidoilta vältyttäisiin, on syytä tehdä avioehto.

Avioehto on asiakirja, jolla määrätään puolisoiden välisestä avio-oikeudesta. Kun pariskunta menee naimisiin, heidän välilleen muodostuu avio-oikeus. Se on näkymätön, hajuton, väritön, mauton…ei sitä parisuhteessa huomaa, mutta avio-oikeutta tarkastellaan siinä tilanteessa, mikäli avioliitto päättyy avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Vihkiminen ei tee omaisuudesta yhteistä eli mieheni nimissä oleva BMW ei ole vihkimisen jälkeen tullut yhteiseksi omaisuudeksi. Omistussuhteet siis pysyvät vihkimisenkin jälkeen samana kuin ne olivat olleet ennen sitäkin. Omistussuhteet voivat kuitenkin erotilanteessa muuttua, mikäli avioehtoa ei ole, koska varakkaampi osapuoli joutuu maksamaan vähemmän omistavalle tasinkoa. Yleensä tasingon määrä on useita tuhansia euroja, kymmeniä tuhansia euroja. Tasingon määrä riippuu siitä, mikä on puolisoiden välinen varallisuusero. Mutta…edelleenkään en haluaisi ottaa mieheni BMW:tä tasinkona vastaan, vaikka fakta on se, että tasingon maksaja saa päättää millä omaisuudella tasinko maksetaan.

 

Varallisuuserot muodostuvat hyvin pienistäkin asioista. Riittää, että toinen ansaitsee työssään hieman enemmän tai toisella puolisoista on omissa nimissään enemmän velkaa kuin toisella. Tai sitten se Bemari. Selkeät erot varallisuudessa kuitenkin tulevat siitä, että toinen puolisoista omistaa yrityksen tai jompikumpi on saanut elämänsä aikana läheisiltä omaisuutta perintönä, lahjana tai testamentilla. Tärkeimmät perusteet avioehdon tekemiselle ovat siis varallisuuserot, yritysomaisuuden omistaminen ja omaisuuden periminen läheisiltä. Ja tämä ei tarkoita vain tätä päivää, vaan näitä asioita pitäisi osata miettiä vuosikymmeniä eteenpäin.

Myöskään kansainvälisiä avioliittoja ei pidä unohtaa. Avioehdossa voidaan määrätä siitä, minkä maan lainsäädäntöä avioeroon ja puolisoiden väliseen varallisuussuhteeseen sovelletaan. Lain valinta on tärkeässä roolissa kansainvälisissä avioliitoissa, koska avioerotilanteessa täytyy ensimmäisenä selvittää, mikä maa soveltuu juuri kyseessä olevaan suhteeseen. Suomen lainsäädäntö on selkeä, mutta jos otetaan esille esimerkiksi Espanja, USA, Australia tai joku muu maa, tarkoittaa se epävarmuustekijöitä, koska emme voi tarkalleen sanoa, miten omaisuus tulee jakaa toisen maan lainsäädännön mukaan.

Itse en olisi voinut kuvitella meneväni naimisiin ilman avioehtoa, muttei myöskään puolisoni…hän tuntee minut. Mutta tunteeko riittävästi? Koska meillä kenelläkään ei ole kristallipalloa, joka näyttäisi varmuudella tulevaisuutemme, on elämässä hyvä varautua erilaisiin tilanteisiin. Yhtä lailla esimerkiksi pankit ottavat luottoihin vakuuden. Se on pankin toimesta varautumista tulevaan, jota ei voi ennustaa. Tai hankimme vakuutuksia periaatteella "jos sattuu joskus jotain". Siksi on syytä myös miettiä avioehdon tekemistä ennen vihkimistä. Avioehto voidaan tehdä myös vihkimisen jälkeen, mutta jos parisuhde on ajautunut karikolle, ei toisen osapuolen tarvitse suostua avioliiton aikana avioehdon tekemiseen, jos hän ei sitä halua. Asiakirja täytyy tehdä siis yhdessä ja siihen tarvitaan kummankin osapuolen allekirjoitus. Tämän vuoksi avioehto on syytä tehdä jo ennen vihkimistä.

 

Avioehdon laatimista ei pidä pitää kynnyskysymyksenä sen vuoksi, että se olisi vaikea tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että asiakirja laaditaan aina kunkin pariskunnan tarpeiden mukaisesti. Ei ole olemassa kahta samanlaista parisuhdetta, eikä samanlainen avioehto välttämättä sovi kaikille. Pariskuntien varallisuudet ja ajatuksetkin ovat erilaisia, miksi ei siis avioehdotkin.

 

"Mutta miksi tarvitaan avioehtoa? Eikö riitä, että sovimme ennen vihkimistä suullisesti, että mahdollisessa erotilanteessa emme sitten riitele? Mutta emmehän me koskaan eroa." Nämä ovat yleisimpiä vastauksia minulle, kun tiedustelen avioehdosta. Niin, ei kukaan meistä toivo kenellekään avioeroa tai kuolemaa, mutta näihinkin on varauduttava. Avioehdon voidaan katsoa olevan jopa oman omaisuutensa vakuuttamista ja tämä on halpa vakuutus, jos mikä: kertamaksulla avioehto on voimassa niin kauan kuin itse sen haluaa olevan. Suullisista avioehdoista joudun muistuttamaan, että avioehto täytyy tehdä lain mukaan kirjallisesti ja se on rekisteröitävä maistraattiin, jotta se tulee voimaan.

Hääpäivä on ihana ja sen me muistamme ikuisesti kaikkine iloineen ja kommelluksineen. Erityisesti naisten mielessä on vain tämä yksi täydellinen päivä, hääpäivä, johon käytetään nykyisin helpostikin tuhansia ja kymmeniäkin tuhansia euroja. Minun on kuitenkin pakko tuoda vaaleanpunaisten ajatusten sekaan hieman elämän realiteettejakin. Tarkoitus on elää yhdessä elämän loppuun saakka eli useita kymmeniä vuosia, ja tämän takia pitäisi miettiä myös sitä, millainen elämämme tulee olemaan tämän yhteisen tärkeän päivän jälkeen. Haaveilla ja unelmoida, ah niin ihanaa. Unelmat kuitenkin välillä kariutuvat ja taas on aika palata uusiin suunnitelmiin. Sitä elämämme on, täynnä arvoituksia. Siksi on syytä varautua elämään myös avioehdolla. Kun asiakirjat ovat kunnossa on mahdollisuus nauttia avioliitosta ja elämästä täysin rinnoin.

 

Haluatko varautua huomiseen? Ota yhteyttä, niin mietitään yhdessä, miten talousasiat kannattaa järjestellä tulevaa varten.

- Piia

Lähteet: Tilastokeskus: Avioerot ja avioliitot, Maistraatti: avioehdot