Lapsiperheen arki – jatkuvaa rumbaa ja pieniä suuria asioita

Näin syksyä kohden monessa perheessä koetaan uusia juttuja. Lomat ovat takana päin ja arki koittaa. Toisten mielestä on mahtavaa, että rutiinit palaavat. Toisille lomalta paluu ja arkeen asettuminen ovat vähän tuskallisempia. Itse valitettavasti kuulun niihin, joille se lomalta paluu ei välttämättä ole se mieluisin asia. Loman jälkeinen työhön paluu tuntuu aina jotenkin vaikealta, vaikka tykkäänkin työstäni, asiakkaistani ja säästöpankkiiri-kollegoistani. 

Arki rytmittää elämää

On hienoa, että lapset pääsevät kouluun ja päiväkotiin, sillä lapsiperheessä se loma on usein pitkälti riitojen selvittämistä, venyneitä iltoja, liiallista herkuttelua ja tekemisen keksimistä. Odotukset lomalta ovat korkealla ja loma saattaakin mennä liikaan suorittamiseen. Edes lomalla pitäisi osata ottaa iisisti, mutta sekin on välillä vaikeaa. Onhan se kuitenkin niin, että arki rytmittää elämää kivasti ja rutiinit vie päiviä eteenpäin.

Hetkellinen vapaus arjen rumbasta

Tänä syksynä sain aloittaa työt kodin näkökulmasta rauhallisemmin, kun mieheni loma vielä jatkuu. Hän saattelee lapset kouluun ja nuorimmainenkin sai vielä toviksi jäädä kotiin viettämään laatuaikaa isänsä kanssa. Aion nauttia nyt siitä, että minulla on muutama viikko vapaata arjen rumbasta. Sitten on taas edessä se arjen kuka vie ja kenet, millä mennään kouluun -rumba ja suunnitelmathan tietysti muuttuvat aina vuoden edetessä talveen. :) 

Lapsiperheen arki ja ihanat ihmiset 

Loman jälkeen on se hetki, kun tuntuu ettei ole mitään mitä odottaa. Pelottaa se kiire ja stressi, minkä arki tuo mukanaan. Syksy kun yleensä tuo lapsiperheen arkeen sen lasten sairastelun ja järjestelyn siitä, kuka milloinkin voi olla lasten kanssa kotona. Helteisen kesän jälkeen takaraivon hiipii myös ajatus kura-ja toppavaatteiden kanssa pelaamisesta ja talven loputtomasta pimeydestä. Jotten nyt ihan ankeaksi heittäydy, niin mietin myös asioita, jotka kantavat arjen harmauden yli. Minua lämmittää ajatus ihanista ihmisistä ympärilläni. Läheisistä ihmisistä ja säästöpankkiiri-kollegoista, jotka kyllä tukevat ja auttavat minua, jos jeesiä tarvitsen.

Loma tai vanhempainvapaa lopuillaan – muutos arjessa mietityttää

Muutos lapsiperheessä koetaan myös silloin, kun toinen vanhemmista palaa töihin vanhempainvapaan/hoitovapaan jälkeen. Kukaan ei ole enää päivisin tekemässä kotihommia, käymässä kaupassa eikä ruoka ole valmiina, kun tullaan kotiin. Lapset pitää ehtiä hakea päiväkodista, eikä aina haluaisi, että se oma lapsi on viimeinen, joka haetaan. Koko perhettä tietenkin jännittää se, miten lapsen hoito lähtee käyntiin sekä päiväkodin aloitukseen usein liittyvä lapsen sairastelu.

Kun molemmat vanhemmat ovat töissä, kaikki hommat jäävät iltaan, mikä on todella lyhyt ja siinä ajassa pitää ehtiä hoitamaan kaikki mahdollinen. Lapset ovat väsyneitä illalla ja vanhempien pitää työpäivän jälkeen pystyä nollaamaan ajatukset työstä ja aloittaa kotona uusi ’työ’, uusin silmin. Se ei ole aina helppoa, mutta kaikkeen tottuu ja positiivisuudella pääsee pitkälle. Vastuuta on hyvä muistaa jakaa myös lapsille, tietenkin jokaisen ikä huomioiden. Itse asiassa lapset pitäisi muistaa ottaa mukaan useammin, usein oikeasti tykkäävät siitä. :)

Mutta on siinä töihin palaamisessa mahtaviakin juttuja. Minun arjessani huippuhetkiä ovat lounas jonkun muun valmistamana ja vieläpä aikuisessa seurassa. Ja hei, erityisesti se, että saa mennä vessaan yksin ja rauhassa. Kyllä, pieniä suuria asioita.

Lasten harrastukset – aikaa vieviä, mutta antoisia

Minun arkeeni kuuluu hyvin suurena osana lasten harrastukset. Aikaa vievää, mutta myös niin antoisaa. Molemmat kouluikäiset lapseni ovat kirjoittaneet tarinoita siitä, mitä he tekevät yhdessä äidin kanssa ja mistä äiti tykkää. Molemmilla on lukenut, että äiti tykkää käydä meidän futispeleissä. <3 Minulle on tärkeää olla mukana heidän harrastuksissaan ja kannustaa, vaikka joutuisin tinkimään jostain muusta. Toivon, että he muistavat tämän myös vanhempana.

Yhtenä päivänä olin menossa futiskentälle suoraan töistä ja samalla kollegan kanssa höpöttelin. Hän kertoi kuinka muistaa ajan, kun arki oli vauhdikasta säätämistä. Nyt hänen lapsensa ovat jo isompia ja sen myötä arkikin näyttäytyy erilaisena. Hänen lämpimät sanansa jäivät mieleeni: ”yhtään hetkeä en vaihtaisi pois”. Tähän totesin, että minä kyllä vaihtaisin, aika monetkin. Uskon kyllä, että jonain päivänä itse voin sanoa samoin jollekin, joka elää tätä rumbaa, mitä minä nyt elän. Yksi asia kerrallaan ja ollaan läsnä. Jokainen meistä on vastuussa siitä, mitä se arki pitää sisällään. Pitää tehdä ja nähdä niitä hetkiä, joiden voimalla jaksaa eteenpäin.

Tavataan silloin kun sinulle sopii

Kun perusarjessa riittää ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita” ei ole ihme, että perheiden voi olla vaikea löytää yhteistä aikaa asioiden hoitamiseen. Onneksi voin työssäni jeesata perheitä suurissakin asioissa, kuten vaikkapa asunnon hankinnassa ja tietysti myös lapsille säästämisessä sekä kokonaistalouden suunnittelussa. Ja mikä parasta perheen ei tarvitse löytää aikaa tullakseen koko porukan kanssa pankkiin, vaan voin tulla kotiin silloin, kun se perheen arkeen parhaiten sopii ja kaikki ovat paikalla tai tavata vaikka lounastunnilla työpaikalla. Sillä minä kyllä tiedän, kuinka vaikeaa sen ajan löytäminen voi olla.

Jos kaipaat jeesiä tai tahdot paremman pankkisuhteen, niin ota yhteyttä.

Pirteää syksyä toivottaen, Sirpa

Kirjoitus on julkaistu aiemmin yhteistyökumppanimme MiBin blogissa (vieraskynä) 9.9.2018.