Avioero-ositus – ositussopimus on tärkeä asiakirja olla olemassa!

Käytännössä ositustoimituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen varallisuus lasketaan yhteen. Tämän jälkeen yhteenlaskettu omaisuus jaetaan kahdella, jolloin saadaan määriteltyä avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo. Enemmän omistavan puolison tulee suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle. Mikäli puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan osituksen sijaan omaisuuden erottelu. Mikäli avio-oikeus on suljettu pois vain osittain esimerkiksi tietyn omaisuuden osalta, toimitetaan puolisoiden välillä osittainen ositus ja erottelu.

Jos osapuolet pääsevät osituksen sisällöstä sopimukseen, ositustoimitusta kutsutaan sopimusositukseksi. Riitaisessa tilanteessa, kun puolisot eivät ole yhtä mieltä osituksen sisällöstä, heillä on mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa toimittamaan ositus. Tällaista pesänjakajan toimittamaa ositusta kutsutaan toimitusositukseksi.

Laki ei velvoita aviopuolisoita laatimaan ositussopimusta. Sen laatiminen on kuitenkin suositeltavaa, sillä tekemättä jäänyt ositus voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin. Usein puolisoilla on esimerkiksi yhteinen asunto omistuksessaan sekä yhteistä asuntolainaa. Eron myötä usein toinen puolisoista lunastaa asunnon itselleen ja ottaa vastattavakseen asuntolainan. Tällaisessa tilanteessa luotottaja vaatii kirjallisen ositussopimuksen, josta selviää kuka vastaa lainasta ja kenelle vakuus jää.

Lisäksi hyvä on huomioida, että kumpi tahansa puolisoista voi vaatia osituksen tekemistä eron jälkeen, sillä ositusvaade ei lähtökohtaisesti vanhene. Esimerkiksi entisen puolison kuollessa on hänen perunkirjoitustaan varten tutkittava, onko entisten puolisoiden välillä tehty ositusta ja jos ei, onko entisellä puolisolla vaatimuksia kuolinpesää kohtaan. Ositus onkin suositeltavaa tehdä avioerotilanteessa. Kun ositussopimus on saanut lainvoiman, puolisot eivät voi enää esittää vaatimuksia toisiaan kohtaan ja aviovarallisuussuhteet on purettu lopullisesti.