Maksaako asuntolainaa pois vai sijoittaa?
Omistusasuminen on yleinen tapa varallisuuden hankkimiseen. Mutta kannattaako asuntolainaa lyhentää nopeasti vai kannattaako asuntolainan lyhentämisen ohella myös säästää?
Useimmissa tapauksissa näin varmasti onkin. Asunto on kiinteää reaaliomaisuutta, jonka arvon on ainakin muuttovoittoalueilla voinut luottaa nousevan ja suojaavan inflaatiolta. Varsinainen ”mehu” on kuitenkin ns. asuntotulo, joka on eräänlainen omistusasujan osinko. Asuntotuloa ansaitsee asumalla omassa asunnossa sen sijaan, että vuokraisi vastaavan tasoisen huoneiston, koska oman asunnon käyttömenot ovat tyypillisesti selvästi markkinavuokria alhaisemmat. Kyse on siis menosäästöstä.
Suomalaiset nopeita lainanlyhentäjiä – toisin kuin naapurissa
Suomessa on ollut tapana lyhentää asuntolainaa säntillisesti ja mielellään mahdollisimman nopealla aikataululla. Vaikka omistusasumista pidetään kannattavana, velkavivulla sijoittamisen riskeistä nähtävästi halutaan päästä ripeästi eroon. Länsinaapurissa on ollut vallalla vähän toisenlainen kulttuuri. Vaikka ”Ruotsin mallia” ei varmasti kukaan ole sellaisenaan Suomeen siirtämässä, silti meilläkin on viime aikoina käyty keskustelua asuntolainojen hitaammasta lyhentämisestä.Päähuomio kohdistuu silloin varoihin, ei niinkään velkaan. Asuntolainan lyhentäminen kyllä lisää varallisuutta, mutta ei likvidejä rahoitusvaroja. Koska varat ovat kiinni asunnossa, rivakastikin lainaansa lyhentänyt asuntovelallinen voi joutua ottamaan uutta velkaa esim. remonttien rahoittamiseksi. Säästämismuotona asuntolainan lyhennys siis lisää velanottokapasiteettia muttei kasvata välittömästi käytössä olevia rahoitusvaroja. Säästäminen pelkästään lainanlyhennykseen myös keskittää varallisuutta yhteen kohteeseen ja riskien hajautus on vähäistä. Ns. pitkiä asuntolainoja onkin perusteltu sopiviksi niille, jotka haluavat säästää omaa asuntoa monipuolisemmin ja joilla velkavipuun tarvittava riskinsietokyky on kunnossa.
Voiko hitaampi lainanlyhennys olla hyvä asia?
Ydin on siinä, mitä asuntovelallinen hitaamman lainanlyhennyksen ansiosta käyttöön jäävillä rahoilla tekee. Jos ne säästetään kohteeseen, josta velallinen odottaa (riskit tiedostaen) saavansa asuntotuloa ja asunnon arvonnousua korkeampaa tuottoa, asuntovelan pidentäminen voi joillekin sopia. Velan katteeksi kertyy silloin odotusarvoisesti laadukkaampaa ja paremmin hajautettua varallisuutta. Jos rahat sen sijaan menevätkin kulutukseen, velan vastapainoksi ei synny varallisuutta ja kotitalouden riskit kasvavat.Rahoitusvakautta valvovien viranomaisten näkökulmasta ongelma luonnollisesti on, ettei varmuudella voida tietää, menevätkö yli jäävät rahat säästämiseen vai kulutukseen. Asuntolainojen lyhennystahdin hidastuessa kotitalouksien kokonaisvelka takuuvarmasti kasvaa, mutta taseen toisen puolen kehitys nojaa vain toivoon, että myös laadukasta rahoitusvarallisuutta vastaavasti kasvatetaan. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti viranomaisten on varmasti syytäkin suhtautua ylipitkiin asuntolainoihin kriittisesti.
Vaarallisilla vesillä liikutaan, jos pitkiä asuntolainoja perustellaan kyvyllä ostaa entistä kalliimpia asuntoja. Silloin käytännössä velalla rahoitetaan entistä korkeampitasoisen asumisen kulutusta. Ilmiö on omiaan kiihdyttämään myös asuntohintojen nousua, mistä voi pitkällä aikavälillä koitua harmia.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 17.4.2018.
Oletko kiinnostunut sijoittamisesta? Varaa aika.
