Eikö nuoria enää kiinnosta kansainvälistyminen?

Olen kasvanut aikuiseksi 90-luvun jälkipuoliskon Suomessa. Lama oli silloin selätetty ja ihmisten tulevaisuudenusko jälleen korkealla. Suomi oli liittynyt Euroopan Unioniin ja integroitui entistä vahvemmin länteen. Nokia teki nousuaan. Korvalappustereoissa soi Pet Shop Boysin ”Go west – life is peaceful there”. Nuoren silmin näytti siltä, että kansainvälistyminen avasi aivan uusia mahdollisuuksia niin Suomelle kuin suomalaiselle nuorelle.

Olen kuvitellut, että kansainvälistyminen on edelleenkin myönteinen juttu nykynuorten mielessä. Hätkähdinkin, kun katselin Säästöpankin tuoreen Säästämisbarometrin tuloksia. Yksi barometrin väittämä on ”Minusta kansainvälistyminen on pääasiassa myönteinen asia”. En tiedä, miltä tulokset olisivat mahtaneet näyttää 90-luvulla, mutta viimeisen viidenkin vuoden aikana ihmisten vastauksissa on tapahtunut iso muutos.

Vuonna 2018 34 % suomalaisista oli sitä mieltä, että kansainvälistyminen on pääasiassa myönteinen asia. Tänä vuonna 27 % vastaajista oli sitä mieltä. Kansainvälistymisen suosio on siis ollut laskussa ja erityisen suurta lasku on ollut nuorissa ikäluokissa.

Vielä 5 vuotta sitten nuoret (18–24-vuotiaat) suhtautuivat kansainvälistymiseen myönteisimmin. Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen. Tämän vuoden tuloksissa myönteisimmin kansainvälistymiseen suhtautuvat 55–69-vuotiaat (34 %) ja vähiten myönteisesti nuoret (24 %). Erityisen dramaattista pudotus on ollut nuorilla miehillä, joista enää 18 % pitää kansainvälistymistä myönteisenä asiana. Vielä viisi vuotta vastaava luku oli 31 %.

Kansainvälisyys hyödyttää taloutta ja nuorta itseäänkin

Kansainvälisyys on vastatuulessa monella rintamalla. Pandemia ja Ukrainan sota havahdutti monet siihen, että on myös riskinsä, jos kriittisten tuotteiden tuotanto tapahtuu täysin muualla. Trumpin ensimmäisellä kaudella kaupan esteitä lisättiin ja sama meno jatkunee Trumpin uudelleenvalinnan myötä. Pitkässä juoksussa tämä heikentänee maailmantalouden kasvunäkymiä, ja etenkin Suomen kaltaiselle pienelle avotaloudelle globaalin kaupan esteet ovat huono asia. Ei kansainvälinen kauppa suinkaan ongelmatonta ole, mutta ainakin meillä ekonomisteilla on tapana ajatella, että hyödyt voittavat haitat.

Suomen väestörakenne huomioiden kansainvälisiä osaajia tarvitaan Suomen työmarkkinoille, ja asenteiden muuttuminen negatiivisemmiksi ei ainakaan edistä asiaa. Suomeen kaivataan osaajia, mutta yhtä lailla suomalaisten osaajien on hyvä käydä ulkomailla opissa. Tiedot ja taidot, sekä innovaatiot läikkyvät yhteiskunnasta toiseen, kun ihmiset liikkuvat.

Uskon myös, että nuorille itselleen kansainvälistymisestä on hyötyä. Kielitaito karttuu ja ymmärrys kasvaa, kun kohtaa eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Vaikka hetkellisesti esimerkiksi opiskelijavaihtoon lähtö voi näyttäytyä taloudellisena riskinä matkakustannusten ja valmistumisen viivästymisen myötä, voi kokemus osoittautua arvokkaaksi tulevalla uralla. Ihmisenä kasvamisesta puhumattakaan.

Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti ja kauppatieteiden maisteri, CFA. Maailmantalouden ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi hänen sydäntään lähellä on ihmisten taloudellinen hyvinvointi. Mikkonen kokee onnistuneensa erityisesti silloin, kun pystyy tuomaan talousasiat lähemmäksi ihmisiä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Taloustaidon blogissa.