Salkunhoitajan viisi vinkkiä osakesalkun rakentamiseen

Helmikuussa minulle tuli täyteen kymmenen vuotta Säästöpankki Euroopan salkunhoitajana. Tuotot ovat vuosien aikana olleet hyviä suhteessa markkinaan, tästä huolimatta en voi olla suoritukseen täysin tyytyväinen. Osakevalinnat ovat olleet hyviä, mutta alkuvuosien salkunhallinta surkeaa.

No, kukaan ei ole seppä syntyessä. Sijoittaminen on laji, missä kumuloidulla kokemuksella on merkitystä ja oppimisen tulisi olla jatkuvaa. Onnistumisten ja virheiden seurauksena oma lähestymistapa salkunhoitoon on muuttunut vuosien varrella. Alle on listattu 5 asiaa, mitä mielestäni kannattaa ottaa huomioon, kun rakentaa itselleen osakesalkkua:

1. Kristallinkirkas tavoite

Ilman selkeää lähestymistapaa ja tavoitetta sijoittaminen on pelkkää hakuammuntaa. Meidän Osakerahastojen tavoitteena on tuottaa markkinoita paremmin yli ajan. Uskomme sen onnistuvan keskittymällä laadukkaisiin, kohtuullisesti hinnoiteltuihin yhtiöihin, jotka aikanaan pystyvät kasvattamaan osakekohtaista arvoa.

2. Järkevä aikahorisontti

Kysymys, joka usein minulle esitetään on: ”mitä olet tehnyt salkussa nyt, kun on tämä tilanne päällä?”. Oma vastaus on nykyään: ”en mitään”. Toimintaympäristömme on meluisa ja houkuttelee jatkuvaan säätämiseen. Aina kun olen siihen sortunut, on se tavalla taikka toisella pienentänyt osakevalintojeni tuottopotentiaalia. Pidemmällä aikavälillä tuottoja ajaa liiketoiminnan kehitys, lyhyellä sijoittajien mielentilanmuutokset. Jälkimmäinen on vaikeampi ennustaa. Oma fokus on liiketoiminnan ajureiden analysoimisessa. Tämän takia, aikahorisonttini on keskimääräistä sijoittajaa pidempi, vähintään kolme vuotta. Tämä auttaa keskittymään olennaiseen ja pakottaa punnitsemaan vaihtoehtoja ja päätöksiä tarkemmin, koska tulet lukitsemaan itsesi henkisesti sijoitukseen ainakin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.

3. Fiksu hajautus

Hajautuksesta puhuminen yleensä aiheuttaa kuulijakunnassa haukottelua, mutta tämä ikivanha hyväksi todettu menetelmä on pelastanut allekirjoittaneen monesta odottamattomasta tilanteesta. Hajautusta voi tehdä monella tavalla, mutta hyvä pidemmän aikavälin hajautus perustuu siihen, että salkkuyhtiöiden liiketoimintojen ajurit poikkeavat toisistaan. Ylihajauttamista kannatta kuitenkin varoa, koska se laimentaa hyvien ideoiden merkitystä. Hyvät ideat ovat yleensä rajallinen luonnonvara. Käytän itse työlukuna 25-35 yhtiötä. Tämä on riittävän pieni määrä, että yhtiöiden seuranta on hallittavissa ja jokaisella positiolla on merkitystä.

4. Positioiden koko

Positioiden koko on yksi salkunhoitajan tärkeimmistä päätöksistä. Menetelmiä tähän löytyy varmasti yhtä monta kuin on sijoittajia. Minä käytän mentaalityökaluna ja ohjenuorana uhkapelipiireistä tuttua Kellyn kaavaa. Se on hyödyllinen monella tapaa, koska se pakottaa punnitsemaan liutaa erilaisia skenaarioita, niiden mahdollisia tuotto-odotuksia ja todennäköisyyksiä. Mitä tahansa menetelmää käyttääkään kannattaa aina ensin miettiä, mikä on sopiva maksimipaino yksittäiselle yhtiölle. Peukalosääntö on, että jos heilunta aiheuttaa unettomuutta se on liian iso. Säästöpankki Euroopassa yksittäinen positio ostohinnalla mitattuna ylittää harvoin 4 % salkun arvosta. Tämä on taso, johon olen päätynyt yrityksen, erehdyksen ja palautteen kautta. Mainittakoon vielä, että salkun isoimmat sijoitukset harvoin ovat ne, joiden tuotto-odotus on korkein, vaan ne missä tappio todennäköisyys on alhaisin.

5. Vaali voittajia, karsi häviäjiä

Pidä kiinni voittajista. Tämä on kaikkein tärkein ohje, mutta se on myös se, jonka kanssa kamppailen itse eniten. Isojen nousujen jälkeen inhimillinen reaktio on kotiuttaa ja turvata jo saavutetut voitot. Joskus näin kannattaakin tehdä, eteenkin jos arvostus on sietämättömän kallis tai liiketoiminnassa on tapahtunut isoja muutoksia huonompaan suuntaan. Yleensä kuitenkin hyvät yhtiöt jatkavat hyvien tulosten toimittamista ja osakekurssi seuraa perässä. Loppupeleissä kourallinen yhtiöitä tulee aina vastaamaan isosta osasta salkun tuottoa.

Toinen tapa, jolla voi nostaa salkun tuottoa on karsia häviäjät ennen kuin ne pääsevät aiheuttamaan merkittävää tuhoa. Itse suosin ns. etukäteen määritettyjä tappiorajaustasoja. Kantapään kautta on tullut opittua, että putoavien puukkojen kiinni ottaminen voi tulla hyvinkin kalliiksi. Toki sääntö vaatii aina poikkeuksen, josta viime vuoden maaliskuun pakkomyyntiaalto on hyvä esimerkki. Silloin moni salkkuyhtiömme oli tarjolla uskomattomilla hinnoilla, ja ostamisen riski oli merkittävästi pienentynyt.

Terveen järjen käytöllä ja jatkuvalla oppimisella pääsee pitkälle

Paras tapa kehittyä on oppia omista ja muiden virheistä ja pyrkiä jatkuvasti parantamaan omaa toimintaansa. Aivan loistava tapa kehittyä on dokumentoida kaikki omat päätökset sekä niiden perustelut. Jälkikäteen on helpompi analysoida omaa toimintaa ja yrittää parantaa sitä.

Olen ilahtunut, miten paljon uusia sijoittajia on viime vuosina tullut mukaan markkinoille ja miten sijoittamisesta keskustellaan entistä enemmän. Uskon että pitkällä aikavälillä osakesijoittaminen on yksi parhaita tapoja kasvattaa varallisuutta. Aina kun aloitamme jotain uutta, meillä on paljon opittavaa. Tekeminen ja kokeminen on paras opettaja, mutta on tärkeää, että aluksi harjoittelemme ainoastaan panoksilla, joiden menettäminen ei saa meitä luopumaan osakesijoituksista ikuisiksi ajoiksi.

Johan Hamström

Johan Hamström toimii osakesalkunhoitajana Sp-Rahastoyhtiö Oy:ssä, joka on osa Säästöpankkiryhmää. Tämän kirjoituksen näkemykset ovat kirjoittajan omia henkilökohtaisiä näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Säästöpankki -rahastoja hallinnoivan Sp-Rahastoyhtiön sijoitusnäkemystä.

Kirjoituksen sisältöä ei pidä ymmärtää sijoitussuosituksiksi tai sijoitusneuvonnaksi. Mikään tässä kirjoituksessa esitetty ei ole sitova tarjous ostaa tai myydä sijoitusrahasto-osuuksia tai muita arvopapereita eikä kehotus ryhtyä muuhun sijoitustoimintaan. Sijoittaja tekee jokaisen sijoituspäätöksensä itsenäisesti ja omalla vastuullaan.