Jälkitreidaajan sijoituskevät

Päällisin puolin tämäkin blogikirjoitus saattaa vaikuttaa silkalta jälkiviisastelulta. Kieltämättä sitä saumoista vähän ehkä tihkuukin, mutta pääviestini on muualla. Kulunut kevät on jälleen osoittanut, että markkinoilla mikään ei ole varmaa. On olemassa vain erilaisia skenaarioita, joista toiset vaikuttavat todennäköisemmiltä kuin toiset.

Markkinoilla vuosi vaihtui synkeissä tunnelmissa – vaan kuinkas sitten kävikään…

Muistellaanpa viime vuoden lopun hapanta markkinatunnelmaa. Osakekurssit olivat laskeneet jyrkästi ja sosiaalisessa mediassa kierteli varoittelevia neuvoja kokemattomille sijoittajille. Itse provosoiduin siinä vaiheessa, kun näin Twitterissä väitteen, että paraikaa on - jokseenkin ilmiselvästi! - harvinaisen huono hetki aloittaa sijoittaminen.

Kirjoitin tällä palstalla tammikuussa julkaistussa blogikirjoituksessani (Markkinaepävarmuus ei ole syy lykätä sijoittamista) mm. tähän tapaan:

”On totta, että talouden näkymä on viimeisen puolen vuoden aikana selvästi heikentynyt…Jopa maailmanlaajuisen taantuman riski on kasvanut. Tästä huolimatta kukaan ei voi tietää, miten hyvä hetki juuri nyt on aloittaa sijoittaminen… …Jotta nykytilaa voisi pitää poikkeuksellisen huonona hetkenä sijoittamiseen, olisi oltava markkinakonsensusta selvästi pessimistisempi ja uskottava negatiivisten yllätysten jatkumiseen.

Näin voi toden totta käydäkin, mutta on myös mahdollista, että kauppasota raukeaa, BREXIT ei ajaudukaan täydelliseen kaaokseen ja Kiinassa elvytys alkaa purra. Tällaisissa skenaarioissa nykyhetki voi jälkikäteen osoittautua ihan kohtuulliseksi ajankohdaksi kastaa varvasta sijoittamiseen.”

Kuinka ollakaan, todellisuus hivuttautui kevään aikana ainakin hieman tekstissäni mainittujen positiivisten skenaarioiden suuntaan (viimeistellessäni tätä kirjoitusta Donald Trump tosin on juuri torpedoimassa toiveet nopeasta kauppasopimuksesta USA:n ja Kiinan välillä!). Myös keskuspankit ovat tehneet rahapolitiikassaan melkoisen U-käännöksen talouden tukemiseksi. Kaiken tämän seurauksena sijoittajia hellittiin vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana hulppeilla kurssinousuilla.

Systemaattinen ajallinen hajautus monille ajoittamista toimivampi resepti

En suinkaan väitä arvanneeni, mitä tulisi tapahtumaan. Tammikuisen kirjoitukseni päätarkoitus oli viestiä, että varsinkin piensijoittajan on hankalaa ja jokseenkin turhaa pelata ajoituksella. Vaikka isot kurssilaskut onnistuisikin välttämään, mikään ei takaa, että hoksaisi ajoissa hypätä takaisin nousumarkkinan kyytiin mukaan. Parhaat tuotot syntyvät rekyyleissä ja usein hyvin sähäkästi, suhteellisen lyhyen ajan kuluessa. Ajoittamisen sijaan systemaattinen ajallinen hajautus on useimmille piensijoittajille toimivampi resepti.

Vapun alla amerikkalainen S&P 500 –osakeindeksi ylsi jälleen kaikkien aikojen huipputasoille. Usein kuulee ”uusien huippujen” olevan ikään kuin merkki riehaantuneesta markkinahinnoittelusta. Sitä se ei suinkaan välttämättä ole. Mikäli taloudessa ylipäätään on odotettavissa kasvua, nähdään pitkällä aikavälillä myös osakekurssien nousua. Uusien huippujen saavuttaminen on vain luonnollinen seuraus tästä.

Lyhyen aikavälin riskit eivät tietenkään ole poistuneen minnekään, kuten Trumpin hyvin arvaamaton kauppapolitiikka osoittaa. Riskit ovat kenties jopa suurempia kuin puoli vuotta sitten. Kuten tammikuussa kirjoitin: ”Ylimitoitettu optimismi on sijoittamisessa usein vaarallisempi ilmiö kuin liiallinen pessimismi.”

Vaikka monet maailmantaloutta vaivanneet stressitekijät ovat hieman helpottaneet, myös uusia epävarmuustekijöitä on tullut kuvaan mukaan. Merkittävin niistä on epävarmuus USA:n talouskasvun kestävyydestä.

Sepä ei olekaan aivan vähäpätöinen riski. Silti USA-vetoinen taantuma on vain yksi monista mahdollisista skenaarioista. Säännöllinen säästäjä pysyy tässäkin markkinatilanteessa suunnitelmassaan ja jatkaa sijoittamista.

Timo Vesala kommentoi aktiivisesti talouden teemoja sekä sosiaalisessa mediassa, blogikirjoituksissa että tiedotteissa. 

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden blogissa 14.5.2019.