Rahastotyypit

Lyhyen koron rahastot sijoittavat varansa lyhytaikaisiin rahamarkkinavälineisiin. Tällaisia ovat muun muassa rahamarkkinoilla kaupankäynnin kohteena olevat valtion velkasitoumukset, pankkien sijoitustodistukset ja talletukset, kuntien kuntatodistukset, yritysten yritystodistukset sekä lyhytaikaiset joukkolainat. Koska yritystodistuksiin liittyy suurempi riski kuin valtion velkasitoumuksiin tai kuntatodistuksiin, myös niihin sijoittavien rahastojen tuotto voi olla hiukan korkeampi.

Lyhyen koron rahastoihin kuuluvat käteisrahastot, rahamarkkinarahastot sekä muut lyhyen koron rahastot.

Käteisrahastoissa korkosijoitusten keskimääräinen sijoitusaika seuraavaan koron tarkistukseen on alle 60 päivää. Keskimääräinen juoksuaika korkosijoitusten takaisinmaksuun on alle 120 päivää.

Rahamarkkinarahastoissa korkosijoitusten keskimääräinen sijoitusaika seuraavaan koron tarkistukseen on alle 6 kuukautta. Keskimääräinen sijoitusaika korkosijoitusten takaisinmaksuun on alle 12 kuukautta.

Muiden lyhyen koron rahastojen sijoitusten korkoriskiä kuvaava keskimääräinen duraatio eli keskimääräinen pääomilla painotettu sijoitusaika on alle yksi vuosi. Mitä lyhyempi duraatio on, sitä pienempi vaikutus korkojen heilahtelulla on sijoituksen arvoon. 

Pitkän koron rahastot sijoittavat varansa pitkäaikaisiin joukkolainoihin ja muihin korkoa tuottaviin papereihin, joiden laina-aika on yli vuosi. Lainojen liikkeeseenlaskijoina voivat olla valtiot, muut julkisyhteisöt ja yritykset. Valtion ja julkisyhteisöjen lainoihin sijoittavia rahastoja kutsutaan usein obligaatiorahastoiksi, yrityslainoihin sijoittavia yrityslainarahastoiksi ja korkeampiriskisiin yrityksiin sijoittavia high yield -rahastoiksi.

Markkinakorkojen lasku vahvistaa sijoituksen arvoa.

Yhdistelmärahastot sijoittavat sekä osakkeisiin että korkoa tuottaviin kohteisiin, jolloin sijoitusten painopistettä voidaan vaihtaa markkinatilanteen mukaan. Korko- ja osakesijoitusten väliset painoarvot ja niiden vaihtelurajat määritellään yleensä rahaston säännöissä. Mitä korkeampi osakepaino sallitaan, sitä suurempi markkinariski rahastoon liittyy.

Yhdistelmärahaston tuotto muodostuu osake- ja korkomarkkinoiden tuotoista. Rahaston osakkeiden ja korkojen painoarvot voidaan myös jättää määrittelemättä: ne riippuvat markkinatilanteesta. Tällöin rahasto voi sijoittaa pääosan varoistaan osakkeisiin tai olla lähes puhdas korkorahasto.

Osakerahastot sijoittavat varansa pääasiassa osakkeisiin. Osakerahastot voidaan jakaa esimerkiksi sijoituskohteiden, maantieteellisen sijainnin, yhtiöiden toimialan eli sektorin tai yhtiöiden koon perusteella.

Sijoitusalueena voi olla esimerkiksi Suomi, euroalue, Eurooppa, Pohjoismaat, koko maailma tai kehittyvät markkinat, esimerkiksi Venäjä, Baltia, Latinalainen Amerikka tai Aasia.

Osakerahasto voi sijoittaa varansa myös tietyn tyyppisiin tai kokoisiin yhtiöihin, esimerkiksi suuriin ja vakaisiin maailmanlaajuisesti toimiviin yrityksiin eli blue chip -yhtiöihin tai pieniin ja keskisuuriin yrityksiin eli small cap ja mid cap -yhtiöihin. 

Sijoitusrahasto voi erikoistua sijoittamalla tietylle toimialalle, esimerkiksi metsäteollisuuteen, lääketeollisuuteen, biotekniikkaan tai telekommunikaatioon. Rahasto voi keskittyä myös tietyn teeman ympärille. Teemana voi olla esimerkiksi sosiaaliseen, teknologiseen, taloudelliseen tai ympäristöön liittyvä trendi. Teemarahaston avulla sijoittaja pyrkii hyötymään trendien vaikutuksista maailman tilanteeseen ja talouteen. Toisaalta teemasijoittamisella voidaan pyrkiä torjumaan erilaisia maailmanlaajuisia uhkakuvia, kuten ilmastonmuutosta tai vesipulaa.

Osakerahastojen tuottotavoitteena on tietyn vertailuindeksin ylittäminen

Rahastot voi jakaa kolmeen pääluokkaan: tavallisiin sijoitusrahastoihin, erikoissijoitusrahastoihin ja vaihtoehtorahastoihin.

Sijoitusrahastot

Sijoitusrahastoja sääntelee sijoitusrahastolaki, jossa määritellään esimerkiksi mihin sijoitusrahastot saavat sijoittaa ja
miten varat pitää hajauttaa eri sijoituskohteisiin. Finanssivalvonta vahvistaa sijoitusrahastojen säännöt. Nämä rahastot
ovat sijoitusrahastodirektiivin mukaisia sijoitusrahastoja eli UCITS-rahastoja.

Erikoissijoitusrahastot

Erikoissijoitusrahastoiksi kutsutaan rahastoja, jotka poikkeavat sijoitusrahastolain mukaisesta riskin hajauttamisen
periaatteesta. Kun tavallisessa sijoitusrahastossa tulee olla vähintään 16 eri sijoituskohdetta, erikoissijoitusrahastossa
kohteita voi olla vähemmän. Rahaston nimestä on selvittävä, että se on erikoissijoitusrahasto.

Maaliskuussa 2014 astui voimaan laki vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista, minkä vuoksi Finanssivalvonta ei enää vahvista erikoissijoitusrahastojen sääntöjä. Nämä rahastot kuuluvat jatkossa vaihtoehtorahastojen joukkoon.

Vaihtoehtorahastot

Vaihtoehtorahastot ovat rahastoja, jotka voivat sijoittaa lähes mihin tahansa. Niiden sijoitustoimintaa ei ole säännelty,
sen sijaan laki vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista määrittelee miten toiminta on järjestettävä ja mitä tietoja sen on annettava viranomaisille ja sijoittajille. Finanssivalvonta ei vahvista vaihtoehtorahastojen sääntöjä.